-->

11.11.2013

Pää pilvissä

Silence

Malli: peruspipo pilvikuviolla.
Lanka: Teetee Primavera (3 x 50 g, kiitos tupsumokailun)
Puikot: 2,5 mm ja 3,5 mm
Ravelryssä

Sovitaanko, että pystyyn nukahtaminen on sallittua sellaisille, joilla on univelkaa yli 1,5 vuoden ajalta ja ilmeisesti toinen mokoma valvomista vielä edessä? Välillä kun tuppaa väsyttämään, kun talossa on kaksi alle kaksivuotiasta tenavaa, joiden mielestä nukkuminen (etenkin äidin ja isän uni) on tuhlattua aikaa. Tekis mieli vain vetää pipo silmille ja korville, sulkea ulkomaailma pois ja vaipua talvihorrokseen. Eikä edes hävettäis vaikka kuolaa valuis suupielestä ja kuorsaisin kuin mursu. Saletisti elämä mursunakin olis auvoista, jos vain saisi nukkua rellottaa rannalla rasvaisena ihan rauhassa. Hmm, kuulostaa muuten kovasti mun edelliseltä etelänlomalta. :P

Tammerkoski rapids

Tästä voitte siis päätellä, että mahani on pienentynyt yhdellä vauvalla (tyttö, 6.9.2013, ihana). Tälläkin kertaa aloitin hyvissä ajoin kotona neuleen, jota voisin sitten laitoksella neuloskella joko synnytystä odotellessa tai sen jälkeisenä luppoaikana. Heh. Tälläkään kertaa en neulonut sairaalassa silmukkaakaan, ja nytkin neuleen valmistumiseen meni pari kuukautta. Valmistuipa sentään sopivaan vuodenaikaan, niin että ei pää palele, kun lykin vaunuja pitkin kyliä sateessa ja viimassa.

Pom-pom

Järkyttävää huomata, kuinka monta kertaa ihan tavallisen tupsun tekemisen voi ryssiä. Univelka, j'accuse! Tuhosin sekä sinisen että ruskean langan loput idioottimaiseen sähläämiseen. Kolmas yritys meinasi sekin mennä ihan vihkoon, mutta kovalla skarppaamisella sain  kuitenkin pompulan aikaiseksi. Lopulta taisi olla ihan hyvä, että tämä viimeinen vaihtoehto onnistui, koska beige tupsu istuu huipulle jopa paremmin kuin alunperin ajattelemani sininen. Että kaikella lienee tarkoituksensa, myös lankaa tuhlaavalla räpeltämisellä. Siispä sittenkin merci, univelka?

Say what?

On tää pienihmisten kanssa puuhaaminen melko rajua rokkia ja hikistä humppaa. Energinen uhmaikäinen ja tuttipullosta kieltäytyvä vauva ovat selkeästi sopineet tauottomat tanssitusvuorot, ettei äiti vain jää seinäruusuksi vaan pysyy täystyöllistettynä ympäri vuorokauden. Ei auta kuin hytkyä mukana allit heiluen, helmat hulmuten, silmäpussit täysinä ja pitää hauskaa niin kauan kuin pyöritystä riittää. Ja aina välillä varastaa pieni hetki omaa aikaa vaikka siihen pipo silmillä nukkumiseen, niin taas jaksaa, kun valo syttyy siihen kylttiin missä lukee "lasten haku" ja pitää lähteä möröksi piiriin. Tinttantanttantallallei!

3.9.2013

Käsistä karanneet

Heippa. Taas. Pitäisköhän tässä oikein pahoitella, kun päivitystahti on pitkäaikaiseen keskiarvoon verrattuna lähes maaniseksi luokiteltavaa? Ja kuviakin latasin tähän postaukseen isolla kädellä. Että anteeksi nyt. Ihan lähtee käsistä tämä touhu, ohhoh. Lupaan hilliintyä ihan pian. Eiköhän tahti hiljene, kun uusi asukas muuttaa taloon (joo, se ei vieläkään ole syntynyt).

Takit

Tällä kertaa tarjolla olisi takkiraporttia. Päätin tehdä tyttärelle takin syksyä ja kevättä ajatellen. Ja käsistähän sekin homma lähti. Kahteen oli pakko pysäyttää, vaikka ihania kankaita löytyi vaikka kuinka moneen ja kaavojakin voisi vielä parannella seuraavaa versiota varten. Mutta ei kai yksi lapsi ehdi lyhyen välikauden aikana kovin montaa samanlaista käyttötarvetta varten tehtyä takkia käyttää? Ja kun se kasvaa kumminkin noista ulos kesään mennessä. Vaan jos tekiskin varastoon isompia kokoja, hmm... :)

Raitatakki

Mun mielestä ompelussa kaikkein vaikeinta ja samalla tärkeintä on sopivien kaavojen aikaansaaminen. Ekana se etsiminen, että olisko jossain valmis malli. Jos on, niin sitten pitää arpoa, että onko mallin mitoitus iso vai pieni ja tuleeko sillä oikeasti istuva. Ja lopulta ei auta kuin kokeilla. Yleensä tämä johtaa siihen, että ekasta versiosta tulee koekappale, jonka perusteella teen kaavoihin tarvittavat muutokset.


Tällä kertaa kaavojen pohjana toimi ihan tavallinen hupparimalli vuoden 2004 Ottobresta. Muokkasin huppua ja helmaa, ja käytin 104-senttistä kokoa saadakseni noin 92/98-senttisen takin. Protokappaleesta tuli käyttökelpoinen ja kiva, mutta ei ihan täydellinen vielä. Paksu puuvillainen raitakangas on Ikeasta, vuori omista takeistani jäänyttä pellavatikkiä. Vetoketjun koristukseksi pääsi pieni leppäkerttuhelmi. Varsinaista ompelutyötä sujuvoitti huomattavasti Tosimummon takin ompelemiseen laatima mahtava ohjeistus.

Raitatakki

Pellavatikillä vuoritettu raitatakki on sopiva näille alkusyksyn säille, aurinkoisiin keväthetkiin ja kylmiin kesäpäiviin. Koleammilla keleillä pitää kuitenkin olla vähän topatumpaa lämmikettä. Tai siis näin pystyin perustelemaan itselleni tarpeen tehdä toinen, paranneltu takkiversio. Kun löytyi niin ihana kangaskin...

Kettu ja kaverit pomppasivat ostoskoriin Eurokankaasta lauantaiaamuna. Illalla muokkasin takin kaavoja raitatakin kokemusten perusteella ja leikkasin kappaleet. Sunnuntaina käytin pari tuntia takin ompelemiseen. Ihanan tehokasta! Erityisen tyytyväinen olen siihen, että sain kankaan kuviot sopivasti kohdistettua näinkin pieniin kappaleisiin. Valmiissa takissa ei ole saman kuvion toistoa ihan vierekkäin, ja kumminkin sain suosikkieläimet mukaan takkiin. Lapsen kanssa on kiva etsiä, mitä kaikkia epeleitä takista löytyykään.

Kettutakki

Kaiken lisäksi satuin löytämään Eurokankaan palalaatikosta sen ainoan valkoisen vanutikkivuoripalan, joka koko kaupassa oli tarjolla. Ehkäpä se oli koko ketjun ainoa palanen. Olen nimittäin jo pari vuotta etsiskellyt valkoista tikkivuorikangasta, mutta ilmeisesti se ei kuulu perusvalikomaan edes talvikaudella. Nyt tärppäsi juuri oikeaan aikaan, jee! Vielä kun resoripinosta löytyi tismalleen kettukankaaseen sopivaa marjapuuron väristä resoria, niin tämä nainen lähti kangaskaupasta erittäin riemuissaan. (Huolimatta siitä, että ostosreissulla mukana ollut tytär yritti muun muassa kiipeillä kangaspöydille, kontata alatason kangasrullien päälle, vetää palalaarien kankaita lattialle ja pistää ompelulankatelineen rullat pyörimään. Siis jatkuvasta paimentamisesta huolimatta. On se vilkas, huoh.)

Kettutakki

Tyttö tykkää takeistaan, ja kasvunvarasta huolimatta niitä voi hyvin käyttää jo tänä syksynä. Keväällä ne sitten varmaan ovat vielä paremman kokoisia. Vielä tekisi mieli tehdä kolmas takki, jotta saisi täydellistettyä kaavat. Kaventaisin nimittäin hartioita ja lisäisin taskut. Näissä takeissa en halunnut rikkoa kankaan kuvioita taskuilla, ja ainakin näin vähän reilun kokoisena takeissa on aavistus liikaa kasarihenkistä leveähartiameininkiä. Vaan ehkäpä tuo ongelma korjaantuu takkien pesujen ja käytön sekä tytön kasvamisen myötä.

30.8.2013

Pyyhepalapeli

Kevään korvalla kävin viehättävässä helsinkiläisessä kivijalkaputiikissa. Valoisa tila oli täynnänsä kauniita painotuotteita tekstiileistä tarjottimiin. Kauniste tosiaan tarjoaa nimensä veroisia tuotteita. Palasin kotiin mukanani iso pinkka pikkuviallisia keittiöpyyhkeitä. Niitä kuulemma riitti yli oman tarpeen, ja olisi vain hienoa, jos keksisin niille käyttöä. No tokihan minulla ideoita oli näinkin hauskalle ilmaiselle materiaalille, mutta toteutukseen päätyi vain tämä yksi tietty ja tärkeä.


Esikoiselle tein odotusaikana kaksikin tilkkupeittoa, joten aika selvää oli, että tämäkin tulokas saisi oman peiton. Eikä tehnyt yhtään pahaa leikellä noita kakkoslaatuisia keittiöpyyhkeitä satunnaisine värivirheineen. Eipä tarvinnut säästellä vaan pistin surutta leikkurin laulamaan ja lipsutin liinat saksilla palasiksi. Sommittelukin oli helppoa, koska jotenkin nuo kaikki riemunkirjavat kuosit sopivat yhteen ja muodostavat iloisen ja silti harmonisen värileikin. Kokoa peitolla on suunnilleen 75 cm x 100 cm, ja pyyhkeiden materiaali on pellavan ja puuvillan sekoitetta.

Kauniste Quilt

Kaunisteen kuosit on jotenkin tosi sympaattisia ja suoran suomalaisia. Korvapuustiresepti, metsää elukoineen, aakkosliina, jossa Å on kuin Åbo. Tämän vuoden kalenteripyyhkeessäkin elokuussa korjataan viljaa ja syyskuukausi on sateenvarjolla varustettu. Leikkelin kaikista pyyhkeistä kuosin ja sen suunnittelijan nimen talteen ja yhdistin ne  nauhaksi. Nauhan ompelin täkin yläreunaan. Siitä voi tarkistaa, kenen luovuuden tuotteita peittoon on pilkottu.

Kauniste Quilt

Kalenteripyyhkeestä poimin tilkuksi elokuun, koska vauvan laskettu aika oli 23.8. Ajattelin kirjailla ympyrän varsinaisen syntymäpäivän kohdalle, kunhan se olisi tiedossa. Noh, nyt näyttää siltä, että vauva antaa odottaa itseään syyskuun puolelle. Ja sen kuukauden kohdalla noissa kalenteripyyhkeissä taas oli harmillinen päivämäärävirhe, enkä siksi huolinut siitä tilkkua peittooni. Että se siitä synttäripäivän ikuistamisajatuksesta. Mutta minkäs teet, kun jälkeläinen on yhtä itsepäistä lajia kuin minäkin. Ei auta hoputtaa, tulee kun tulee.

Kauniste Quilt

Siinäpä se peitto sitten odottelee pientä käyttäjäänsä. Voin kertoa, että noiden omppujen lisäksi varsin kypsältä vaikuttaa myös ainakin tämä allekirjoittanut odottaja. Tulis nyt jo!

27.8.2013

...ja pikkujalka pilkahtaa

Täällä ei mitään uutta etelärintamalta, eli vauva lekottelee edelleen tyytyväisenä yksiössään napani alla. Näitä projektiluontoisia, määräaikaisia mahankasvatuspuuhia on työn alla lähipiirissäni muillakin. Toisilla tosin tuplasti työläämpiä: Työkaverini kaksoset syntyvät hetkellä millä hyvänsä. Koska omat käteni ovat vielä toistaiseksi vapaat vauvanhoidosta, ehdin virkata tuplavauvoille tossut tervetulolahjana tähän maailmaan.

Crocodile Booties
Malli: Crocodile Stitch Booties by Bonita Patterns
Koko: 0-6 kk
Lanka: Novita Polku, väri Porkkana, n. 30 g/tossupari
Virkkuukoukku: 3,5 mm
Ravelryssä täällä ja täällä 

Täytyy sanoa, että kyllä voi ihminen tehdä typeriä valintoja, joiden yhteisvaikutuksena on tuskailu, manailu ja lopulta hiljainen nöyrtyminen. Ihan heti en lähde uudestaan virkkaamaan hämärässä lampunvalossa tummasävyisestä, höttöisestä ja löyhäkierteisestä langasta pikkuisia tossuja amerikanenglanninkielisen virkkausohjeen mukaan. Yhdistelmä kun meinas nyrjäyttää aivot radaltaan useamman kerran ja pakotti purkamaan pitkiä pätkiä tuota takkuuntuvaa höttöä. Aijjettä kun korpesi välillä oma alentunut ymmärrys ja hahmottamiskyky! Ohje kun on varsin selkeä, mutta eräs pieni alivuokralainen tuntuu imeneen ison osan älykkyydestäni. Vasta neljäs tossu onnistui alusta loppuun purkamatta ja täysin ohjeen mukaisesti. Kiva huomata, että olen sentään vielä kehityskelpoinen enkä aivan menetetty tapaus.

Crocodile Booties

Molemmat tossuparit on virkattu samasta liukuvärjätystä lankakerästä. Siinäkin muuten meni sormi suuhun useamman kerran. Oli tosi vaikeaa löytää kerästä väritoistojen alkamiskohtia, että olisin saanut parin molemmat tossut samanlaisella värityksellä. Ja taas oli todettava, että nymmää en kyllä osaa, tyhmä kun tyhmä! Siispä luovutin väritoiston etsimisen ja oikaisin taas karkeamman kautta. Nytpä mulla onkin sitten tuota lankaa pätkittynä pienissä palloissa, jos huvittaa vielä yrittää mätsätä kolmas tossupari kohdilleen.

Crocodile Booties

Syksyisiä sävyjä on havaittavissa paitsi tossuissa myös taustana toimineessa metsässä. Pientä piristävää kirpakkuutta on ilmassa aamuisin, niin että sieltä se syksy pikkuhiljaa tekee tuloaan. Nautitaan nyt siis näistä aurinkoisista loppukesän päivistä niin kauan kuin niitä riittää!

20.8.2013

Suklaanappeja päärynälle

Villiviini puskee jo marjoja, mutta minä vielä kypsyttelen omaa satoani. Tahtoo siis sanoa, että vauva on edelleen mahassa. Neulebolero sen sijaan valmistui ennen kuin kesä loppui. Hurraa, pitkästä aikaa jotain uutta neuletta mulle eikä vain lapsille!

Rusko

Malli: Mitat eräästä Vilan suosikkibolerosta, toteutus Tuulia Salmelan The Tailored Sweater -menetelmällä.
Lanka: Gjestal Knopp, 200 g.
Puikot: 3,0 mm & 2,0 mm
Virkkuukoukku: 2,5 mm
Ravelry-projektisivu

Rusko


Palmikoita, nappeja ja pykäreunaa; poikkeuksellisen pikkusievää ja romantillista. Raskaus taitaa viirata päätä sen verran, että tällainen yksinkertaisuuden suosijakin alkoi hörsöillä. :) Tai sitten perusteena valinnalle oli laiskuus: En erityisemmin pidä napinläpien neulomisesta, joten päätin oikaista tekemällä napituksen virkkaamalla. Ja kun noita pikkuisia ruskeita nappeja sattui olemaan reilusti, niin sirottelin niitä oikein runsaalla kädellä nappilistan päälle. Ihan toimivalta tämäkin ratkaisu tuntuu.
Rusko

Nappilista toimii hyvin avonaisenakin, mikä on armollista näin loppuraskauden aikaa ja tulevaa imetystä ajatellen. Voi nimittäin olla, että vauva ei malta odottaa hiljaa ja tyynenä ruokaansa niin kauan kuin noiden nappien auki näprääminen kestää, joten hyvä, että tätä voi pitää näinkin.

 
Ja sitten karua totuutta meikäläisen kropan nykytilasta. Vauva on siis tuon etupuolella olevan, jo melko alas laskeutuneen nyppylän sisällä, ei takapuolelle kasvaneessa vastaavassa kumpareessa. Huoh. Sanotaan nyt vaikka niin, että päärynä ei tällä hetkellä ole suosikkihedelmäni. Tämä neule kyllä joustaa ja mukautuu näihinkin mittoihin, vaikka en mä kyllä mitään kasvunvaraa toivo tarvitsevani lähikuukausina. Mun puolestani kroppa saisi mielellään jo pian alkaa palautua nykyisestä keilamaisesta Barbapapa-mallista vähän helpommin puettavaan muotoon. Nooh,  laskettuun aikaan on jäljellä enää kolme päivää, joten eiköhän tuo toive ala toteutua ihan viimeistään kolmen viikon kuluttua. Siihen asti ei auta kuin odottaa ja valita istuinpaikkansa huolella, ettei jää lantiosta jumiin tuoliinsa.

9.7.2013

Pilvipouta

Pilvenreunalla

Malli: Pilvenreunalla by Tiina Arponen, 1-2-vuotiaan koko.
Lanka: Sirdar Snuggly Baby Bamboo
Puikot: 2,0 mm & 2,5 mm
Ravelry-projektisivu

Tytär sai uuden neuletakin, joka saa himoitsemaan herkkutriojätskiä kermavaahdolla. :) Väreissä yhdistelmä vaniljaa, suklaata ja mansikkaa taivaansinistä seuranaan. Kuin jätskiannos kuumana kesäpäivänä järven rannassa, nam. Neuleessa on sopivasti kasvunvaraa, eli mahtunee vielä talvellakin. Mikä on helpotus, koska ihan liian monta lapselle aloittamaani neuletta on ajanpuutteen takia jäänyt pieneksi jo tekovaiheessa. :/ Vetoketjulliset hupparit on todettu meillä varsin käytännöllisiksi vaatteiksi, vaikka itseasiassa huppua harvemmin tulee käytettyä. Pienensin huppua reippaasti ohjeesta, mutta silti se on melkoisen iso lärpäke. Laskeutuva lanka korostaa kokoa entisestään. Harmillista, että hupussa ei näy pilvikuviota, vaan se jää tuonne taitteen alle. Näkyyhän se toki silloin, jos sitä huppua joskus pitäisi päässä, heh.

Pilvenreunalla

Ohjeesta on muuten pakko sanoa pari sanaa, hapanta sellaista. Oma vaatimustaso maksullisten ohjeiden suhteen on varmasti noussut mitä enemmän sellaisia on ostanut ja neulonut. Samoin tuntumani on, että ohjeiden taso on myös parantunut vuosien myötä esimerkiksi Ravelryn tarjoaman palaute- ja pisteytysmahdollisuuden myötä. Siksipä odotan saavani tietynlaista vastinetta, kun maksan neuleohjeesta. Pilvenreunalla-neuletakin ohjeessa olisi kyllä reilusti parannettavaa. Jos kyseessä olisi ilmaisohje, antaisin asian olla tai en ainakaan ärsyyntyisi pienistä puutteista. Nyt kuitenkin jouduin laskeskelemaan ja korjailemaan ihan liian monta asiaa edetessäni, ja homma alkoi todella harmittaa. Mielestäni on myös kohtuullista olettaa, että ohjetta noudattaen voi saada aikaiseksi täysin valmiin neuleen. No, tämä ohje ei anna sen kummempia neuvoja aika oleellisen asian eli nappilistan tekemiseen kuin että "nappilistan voi tehdä neuloen tai virkaten". No daa-a. Että siitä vain omien kykyjen mukaan, vassokuu. Vähän rahastuksen maku jäi suuhun myös siitä, että lapsen neuletakkiin joutuu erikseen ostamaan ohjeen kokoon 1-2 v. ja 4-5 v. Lankakauppa Kerä, joka ohjetta myy, ei muuten ollut kiinnostunut ottamaan vastaan tai edes välittämään ohjeen tekijälle paperille kirjoittamiani ja piirtämiäni kehittämisehdotuksia ohjeeseen (miten ohje palvelisi neulojaa vielä paremmin ja missä kohtaa epäilen olevan virheitä, millainen kaavio voisi olla avuksi neulojalle). Kun kävin paperiani tarjoamassa, sieltä todettiin että "me vain myymme ohjetta" ja "se on kyllä testineulottu, tuskin on virheitä". Onkohan linja sama sieltä ostettujen lankojen suhteen, eli jos langassa on virhe, niin valitukset sopii osoittaa myyjän sijaan suoraan valmistajalle? En tykkää. Mielestäni myyjällä on myös vastuunsa tuotteesta, ei vain sen valmistajalla.

IMG_1083


Se siitä, olkoon. Lopputuloksena sain kuitenkin kivan neuletakin, vaikka jouduinkin pohtimaan monta kohtaa uusiksi. Kuten sen nappilistan. Nappien sijasta päädyinkin vetoketjuun ja huolittelin reunat neulotulla päärmeellä. Samoin korvasin joustimen neulotulla päärmeellä sekä helmassa että hihansuissa. Näin laskeutuvasta langasta kun olisi perusjoustimesta voinut tulla turhan antautuvaa ja löpsöä (etenkin, jos neuloisi ne ohjeen mukaan; yhtä isoilla puikoilla kuin sileänkin neuleen).


Kuvauspäivä oli tihkusateinen ja harmaa, mutta ehkä jatkossa pilvet pysyttelevät neuletakissa taivaan tummentamisen sijaan. Korkeintaan ohutta untuvaa ja hattaraa saa olla auringon  ja valon tiellä, toivoo tämä tyttönen. :)

18.6.2013

Leikkii helmien kanssa

Äitienpäivänä sain sänkyyn aamiaisen, kukkien ja halausten lisäksi uuden kellon. Nyt kelpaa seurata pienokaisen päiväunien pituutta vaikka sekunnin tarkkuudella. Tyttö kun on edelleen varsin pihi nukkuja, joten kaikki sellainen, mikä pitää saada aikaan tehokkaasti ja ilman innokasta pientä apuria on suoritettava päiväunien varsin lyhyen ajan puitteissa. Siispä kelloa tulee vilkuiltua ahkerasti, ja nyt entistä isommalla ilolla, kun voi samalla katsella ajannäyttäjälle pariksi räätälöimääni korua.

Mothers' day gift

Vuorikristallisiruja ja simpukankuorihelmiä vaijeriin pujotettuna ja hopeisilla korunosilla suljettuna. Meniköhän tuon tekemiseen viittäkään minuuttia (olis varmaan pitänyt katsoa kellosta, hehe).

Olen siis vihdoin onnistunut tekemään koruja tyttären läsnäolosta huolimatta. Ei muuten mikään pieni saavutus, koska yleensä tuo lapsi haluaa osallistua kaikkeen tekemiseen, mikä monesti tarkoittaa, että paljon tehdään yhdessä mutta juuri mitään ei saada aikaan. Aaargh. Nyt kuitenkin löytyi avain onneen, kun päästin tyttären helmivarastojeni kimppuun. Mitäpä siitä, että lattialla kierii muutamia satoja helmiä ja säilytyslokerikko on kuin ryöstön jäljiltä. Pääasia, että lapsi leikkii helmillä yltiöiloisena ja minä voin pitkästä aikaa tehdä joitain pieniä koruhommia. Voitto! Koko ajan pitää tietysti toisella silmällä vahtia, ettei helmiä kielloista huolimatta mene suuhun tai muuallekaan ei-toivottuihin paikkoihin.

Turqoise

Ollaan miehen kanssa tirskuttu monet naurut erästä neuvolasta saatua MLL:n raskausajan opaslehtistä selatessa. Siinä kun on niin käsittämättömän vanhanaikaiset miehen ja naisen roolit ja meidän makuun aika, hmm, erikoisia neuvoja yleensäkin. Eräässäkin artikkelissa kehotetaan tulevaa äitiä leikkaamaan hiuksensa lyhyiksi, koska ne ovat siten helppohoitoiset eivätkä pienet kädet pysty ottamaan niistä sattuvaa otetta. Niin... Itse olen kyllä pärjännyt varsin mukavasti pitkillä hiuksilla, vaikka lapsi onkin ollut melkoisen vaativa ja juurikin sitä hiuksiin tarttuvaa sorttia. Silti olen onnistunut hoitamaan hiukseni ja niitä on kiitettävästi vielä jäljelläkin lapsen reippaista otteista huolimatta. Että ihan en näkisi tarpeellisena heti plussatestin tekemisen jälkeen alkaa varata leikkuuaikaa kampaajalle.

Samainen asiantuntija on myös keksinyt, että odottava äiti ei tarvitse monta eri vaatetta, koskapa ulkoasua voi piristää huiveilla ja koruilla ("Kokeile vaikka!") Tätä vinkkiä voi kyllä noudattaa ihan lapsitilanteesta riippumatta, mutta sainpahan hyvän tekosyyn tehdä itselleni uuden kesäkorun. Puuvillanyörissä lasihelmiä ja simpukankuorihelmiä, siinäpä se. Paras tehdä muutama koru lisää, niin ei tarvtse sitten hankkia niin paljon niitä mammavaatteita. ;)
3-piece jewelry set

Korulaatikosta löytyi jo yli vuosi sitten yhtä aikaa väitöslahjan kanssa tehty korusetti. Miten lie jäänyt sinne lojumaan, kun ei tuota omaan käyttöön ole tehty. Nyt se kuitenkin joutaa pois pimennosta. Settiin kuuluu rannekoru, kaulakoru ja riipus. Näistä lisää infoa ja kuvia Etsyssä, mistä setin voi myös ostaa. Sopisi vaikka morsiamelle tai  lahjaksi kelle tahansa. Vaikkapa sille tärkeimmälle eli ihan itselle. :) Tästä intoutuneena taidankin palkita itseni uudella korulla. Voisinpa antaa tyttären valikoida helmet, niin pääsisin liiasta suunnitelmallisuudesta ja saisin vähintäänkin yllättävän ja taatusti ainutkertaisen lopputuloksen. :)

19.5.2013

Vauvaväriä

Mistäköhän se johtuu, että sama kaava toistuu vuosi vuoden jälkeen: häät tiedossa, kaappi täynnä juhlavaatteita, mutta ei mitään päällepantavaa? Ja miksi mä tässä tilanteessa kuljen aina samaa polkua, eli päätän hankkia helposti ja nopeasti jonkun koltun kaupan rekistä, mutta juostuani tusinan kauppoja läpi päädyn kuitenkin ompelukoneen ääreen? Ja sitten vielä pitää tietysti todeta, että asusteet puuttuvat, ja nekin pitää muka tehdä itse. Miten musta tuntuu, että vaikka mä vanhenen tasaista tahtia, niin viisastumisen kanssa on jonkinmoista viivettä...


Tällä kertaa touhussa sentään oli jotain järkeä, koska mekon ainekset löytyivät omista varastoista ja kaavatkin olivat vanhat tutut. Tuloksena empire-linjainen musta mekko päämateriaaleinaan sifonkia, vuorikangasta ja satiininauhaa. Tekemiseen ei  mennyt kuin muutama tunti parissa pätkässä, ja asusteetkin (hius- ja kenkäkoristeet) kyhäsin kasaan rutiinilla. Niin että sinänsä toive helposta ja nopeasta toteutui, vieläpä edullisesti.


Paras Etsy-ostos pitkään aikaan on ollut kymmenisen paria kenkäkoristeiden pohjia. Niihin voi tehdä juuri omaan asukokonaisuuteen sopivat kenkäkoristeet, joita sitten voi käyttää haluamissaan kengissä ja miksei myös hius- tai pukukoruina. Vaihdettavien koristeiden ansiosta nämä yhdet ja samat, hyvin jalkaan istuvat mustat satiinikorkkarit toimivat melkein joka juhlissa.


Näissä koristepohjissa on napakka ote ja pienet hakaset nipsun pohjasssa pitoa varmistamassa. Hyvin ovat pysyneet menossa mukana, silti kenkiin jälkiä jättämättä. Suosittelen. Samalla systeemillä saa perusballerinoihinkin erilaista ilmettä, joten yhdellä parilla painelee hyvin vaikka koko kesän, kun koristeita vähän vaihtelee. Nyt onkin vähän vaikeampi perustella, miksi mulla silti on kenkiä neljättäkymmenettä paria... :P


Ainoa ärsyttävyys näissä juhlissa käytetyissä asusteissa on tuo vauvanvaaleanpunainen väri, joka määräytyi miehen paidan, solmion ja taskuliinan mukaan. Joskus noin vuonna 2006 kyseinen väri oli mulle varsin mieluinen ja jotenkin sopikin silloiselle blondille. Tämä punapää vain ei enää meinaa taipua noin hempeään pastellipinkkiin kuin pitkin hampain. Narsk. Ens kerralla mä kyllä valitsen sen paidan ja solmion tai sitten mennään ihan eripariväreissä, se on saletti!

Ai niin, yksi keskeinen ja toistaiseksi varsin kiinteä asuste on vielä esittelemättä:

Ohohups, meitä onkin kaksi tässä kuvassa! :) Elokuun loppupuolella sitten selviää, potkiiko tuolla vatsassa tyttö vai poika. Tämäkään lapsonen, kuten isosiskonsakaan aikanaan, ei suostu paljastamaan uteliaille vanhemmilleen mitään ultraäänikuvissa. Varsinaisia aikuiskasvattajia nämä meikäläisen lapset, kun pakottavat näinkin uteliaan ja kärsimättömän ihmisen odottamaan vastausta kuukausia 50/50-todennäköisyyden varassa!

8.3.2013

Hedda for Hands

Kevät pilkottaa jo lumikasan takana, mutta vielä tuntuu olevan tumpuille käyttöä tänäkin talvena. Sen verran on pilven päältä paiskottu hiutaleita alas viime päivinä, että olen todennut kuinka paljon mukavampi on odotella bussia aamulla villalapaset käsissä kuin palelluttaa sormensa siroissa nahkahanskoissa. Jos on paksuja palmikko- ja pylpyrävanttuita vailla, niin tässä olisi yksi ohje sellaisiin tarjolla.

White version of Hedda for Hands

 4.00 EUR


Ohjetta testatakseni tein itselleni valkoiset Hedda-tumput. Samat speksti kuin harmaissakin, eli puikot 3,5 ja 5,0 mm, lankana Drops Nepal, jota kului noin 85 grammaa.

White version of Hedda for Hands

Nyt kyllä riittää talvivarusteiden tekeminen. Seuraavaksi jotain kevyempää ja keväisempää, jos vaikka siten saisi auringon pysymään useammin esillä. Pian saakin jo laittaa pajunkissat heräilemään maljakoihin, ja sen jälkeen aletaan houkutella hiirenkorvia esiin koivunoksista. Kevät!

1.2.2013

Parempia päiviä odotellessa

Viime aikoina on ollut pipo sen verran kireällä, että ei parane yhtään pahentaa tilannetta käyttämällä pieniä päähineitä. Rykäsinpä sitten puikoille tutun vanhan Heddan, tällä kertaa sen löysemmän version. Nyt on tilaa niille päässä pyöriville ajatuksille, joiden edessä joutuu välillä nostamaan kädet pystyyn: ei pysty kykeneen, luovutan, kiitti ja hei.

All done, yay!

Malli: Hedda by Vilma Vuori
Lanka: DROPS Nepal, 115 g.
Puikot: 3,5 ja 5,0 mm

Sen verran äkäsiä mietteitä tuolla pompulan alla kiertää, että on parempi keksiä käsille jotain hyödyllistä tekemistä. Teinpä siis samoilla vauhdeilla myssyn seuraksi lapaset. Vähän se helpotti, mutta edelleen on kyllä sen verran painetta kattilassa, että mun kannattanee pitää puikot ja lankaa lähellä. Jos vaikka seuraavaksi aloittaisi jonkin supertyölään ja keskittymistä vaativan pitsihässäkän, niin että sitä tehdessä ei vain voi miettiä mitään muuta. Tai sitten se voi olla juurikin se viimeinen pisara maljaan, jota tämän heikkoselkäisen kamelin ei kannata kumota. Saa näkee ny..

Hedda hat and mittens

Malli: Hedda for Hands by Vilma Vuori (ohje tulossa)
Lanka: Drops Nepal, 85 g.
Puikot: 3,5 mm ja 5,0 mm

Semmosta settiä. Pykäsin lapasille ohjeenkin, kun kerran oli meno päällä. Se tosin vaatii vielä vähän hienosäätöä, mutta eiköhän se pikapuoliin ole julkaisukunnossa.

Grey Heddas

Kiukkuenergiaa ei pidä väheksyä; sillä tuli tehdyksi tämäkin setti. Joskus stressinaiheille on vain pakko viittoa pitkät ja nauraa räkäisesti päälle. Ihan vielä en oo valmis vetämään suutani hymyyn, olen edelleen tuossa ensimmäisessä vaiheessa. Niin että sopii arvailla, mitäköhän sormia mulla mahdollisesti on pystyssä tuolla tumpun sisässä. Vai olisko niitä siellä kumminkin vain se yksi. Enkä tosiaan tarkoita tuota peukkua... ;)

22.1.2013

Pienistä paloista

Viimeksi tuli heitettyä teaseri työn alla olevasta tilkkuprojektista, jonka sydänkranssin tekeminen pisti liikkeelle. Se tarpeellinen ja tärkeä juttu, pinnasängynpehmuste, valmistui jo hyvänmatkaa viime vuoden puolella ja tuli silloin myös dokumentoiduksi kuviin. Uudenlaiseen arkeen (minä töissä, mies hoitovapaalla) hyppäämisen vuoksi vuosi ehti melkein helmikuuhun, ennen kuin sain postauksen aikaiseksi. Ei ole meikäläisen tehokkuus ihan vielä entisellä mallilla, mutta matkalla oikeaan suuntaan sentään.

In action

Ja sitten hirrrveän monisanainen selostus tekeleestä: Sänkyä kiertävän pehmusteen matalampi etuosa on erillinen, niin että kun sängyn etusäleikkö jossain vaiheessa poistetaan, voi pehmusteen jättää muilta osin edelleen paikoilleen. Tyttären mielestä vankilan portin voisi avata ihan vaikka heti, niin että hän pääsisi vilistämään pitkin kämppää mihin aikaan vuorokaudesta tahansa (koska nukkuminen on ihan tyyylsäää). Vanhemmat ovat asiasta vahvasti eri mieltä...

Quilts

Pitkän sivun yläosa on 10 cm x 10 cm -paloista koottu ruudukko. Alaosa on 20 cm x 20 cm -palojen rivi, joka erottuu yläosasta saumakohtaan tikatulla valkoisella palttinauhalla. Päätyjen alaosa on samoja isoja paloja kuin pitkällä sivulla. Yläosa taas rakentuu kolmesta pitkästä suikaleesta, mikä rauhoittaa vähän tuota palahässäkkää. (Oikeasti ei vain huvittanut leikellä ja sommitella yhtään enempää pikkupaloja, laiskuus iski, heh.) Yläreunaa kiertää valkoinen terenauha antamassa ryhtiä ja terävöittämässä etu- ja takapuolen taitosta. Koko systeemi on alareunastaan ommeltu lakanakankaiseen pohjaan eräänlaiseksi pussiksi. Patja laitetaan paikoilleen vasta pinnasängynpehmusteen jälkeen, joten pohjakiinnityksen ansiosta pehmuste pysyy särmästi paikallaan.

Hearts

Yläreunastaan pehmuste on kiinnitetty sänkyyn napinläpikaistaleiden ja nappien avulla. Ja kun niitä sydämiä nyt kerran tuli tehtyä, niin pakkohan niitä on johonkin sirotella. Kuvassa mukana myös keinutuolimme Vieno-Helena, aitoa suomalaista puusepäntyötä ja patentoitua designia 1970-luvulta. Siinä on tuuditettu niin allekirjoittanutta kuin lastaankin uneen hyvällä menestyksellä. Nimi muuten on ihan aito ja virallinen: kyseinen keinutuolimalli on nimetty suunnittelijansa vaimon mukaan. :)

Backside

Takaosa on rehellisen rouheaa latopellavaa kolmeen kertaan 60 asteessa pestynä ja silitettynä. En halunnut tikkauksia näkyviin ulkopinnalla. Siispä tikkasin tilkkupuolen vanuineen Ikean halvimpaan lakanaan (hyvin edullista, monikäyttöistä ja ohutta puuvillakangasta, vink vink), ja ompelin ulkopuolen vasta sitten reunoistaan yhteen sisäosan kanssa. Kankaat, napit ja nauhat ovat peräisin Eurokankaasta (Amy Butler), Ikeasta, Sinooperista (Tilda), Käsityökauppa Merletosta, kirppareilta ja mummilta perittyjä.

"Is it for me?"

Hertta, tuo koirista mukavuudenhaluisin, tietää kyllä, missä olisi mukavan pehmeä peti uinua. Päiväunituokio vaaleanpunaisissa lakanoissa taitaa kuitenkin jäädä vain haaveeksi, koska ahne pieni herkkusuu ei todellakaan aio jättää yhtään ruoanmurua syömättä, jotta se pääsisi puristautumaan pinnojen välistä. Elämä on valintoja täynnä, Herttaseni.